Minä kahvilassa :) 

Viimeiset pari kuukautta suunnittelin matkaani merten yli, mutta suunnitelmat muuttuivat ja Budapestiin olen toistaiseksi jäämässä. En ollut aikaisemmin edes ymmärtänyt, että kuinka helposti sitä laittaa niin ajatukset johonkin muuhun, kuin pitäisi tai valmistelee sydämensä menemään jonnekin, mihin ei ehkä ole vielä valmis menemään. Kuitenkin tuntuu siltä, että tämä harjoittelu Amerikassa on se minun juttuni, mutta ajoitus ei ollut ihan kohillaan tällä kertaa. Asian olen jättänyt Isän eteen ja nyt olen rukoilemassa josko vaikka ensi vuoden alusta voisin mennä Amerikkaan :).

Tätä voisi ehkä verrata siihen kun vuonna 2007 hain lukemaan musiikin opettajaksi Oulun yliopistoon, mutta en päässyt pääsykokeista läpi. Siellä yliopistolla liikkuessani koin, että tämä ei kyllä ole minun paikkani, eikä ollut rauhaa sydämessä. Vuosi tämän jälkeen, päätin palata takaisin Budapestiin, missä ensi kertaa olin 2006 tammikuussa Missionuorten Ylistyskoulussa ja päätin etten koskaan palaa :) Myöhemmin kuulin, ettei talvella kannata päättää, missä asuu tai kotinsa rakentaa... Muut vuodenajat ovat aivan ihania täällä Budapestissa!
Kuitenkaan en ajatellut palata, mutta kun he pyysivät minua harkitsemaan Budapestiin paluuta, niin heti tuli sellainen omituinen tunne sisimpään, että tässä on se minun juttuni! Yllätys oli, että heti ensimmäisenä päivänä 2008 Maaliskuussa kauppaan mennessäni koin syvää rauhaa, että tämä on minun kotini ja paikkani! Ihan eri tunnelmat kuin pääsykokeissa.

Tässä opettelen sukeltamaan uusiin vesiin! 

Nyt koin, että merten yli harjoitteluun meneminen on se minun juttuni, mutta tuntui että mä kiirehdin asioiden edelle. Kun päätin, että en lähdekään vielä, niin se oli todella surullista, mutta samalla jotenkin helpottavaa! Motiivit mitkä oli tämän lähtemisen takana eivät olleet oikeita ja myöskään en halua kesken kaiken lähteä täältä Budapestista. Käsitin myös, että miksi mä odotan jotain parempaa olevan meren toisella puolella, vaikka juuri tässä ja nyt voin ihan samanlailla rakastua uudestaan Jeesukseen ja tuntea hänet syvemmin. Sehän se tärkein asia kuitenkin on! Ensin minä ja Isäni ja meidän suhteemme ja sen jälkeen tulee kaikki muu! Tämä on ollut hyvää aikaa vain tulla lähemmäksi Isää ja antaa hänen tuoda esille uusia ulottuvuuksia hänen rakkaudestaan ja hyvyydestään! Olen niin etuoikeutettu, että saan olla hänen lähettiläänä tällä hetkellä täällä Budapestissa, enkä halua missata mitään mitä hänellä on minulle varattuna!




Aloitimme myös kahvilatyömme perjantai-iltaisin ja ystäväni sanoikin, että Mirjami avaa silmäsi näkemään, kuinka Jumala on laittanut mahtavia ihmisiä sinun ympärillesi ja mitkä mahdollisuudet täällä Budapestissa on jo vain teidän kahvilassa! Jumala on laittanut sinun ja muiden tiimin elämään jo niin paljon yhteyksiä, että teidän täytyy vain huomata ne :)

Kahvila-Rézkígyó

Ei auttanut kuin vähän naurahtaa, että niinhän se onkin :)
Monesti ei näe niitä siunauksia, mitkä on meidän ympärillämme vaan aina haikailee jonnekki muualle!
Haluan ehdottomasti oppia olemaan tyytyväinen siihen, mitä Jumala on mulle antanut nyt tässä ja nyt!

Muusikot kahvilassa

Uusi asia minulle tämän kahvilatyön kanssa on, että johdan sitä tällä hetkellä yksin, koska kaverini meni takaisin Amerikkaan. Tämä on ollut aika iso haaste minulle, mutta samalla näen kuinka muut Unkarilaiset nuoret ovat todella auttaneet minua ja haluavat ottaa enemmän vastuuta! Toivottavasti saamme vielä lisää vakituisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Huomenna perjantaina meillä onkin suosittu bändi, mikä tulee soittamaan kahvilaan, joten odotamme että kahvila on täynnä väkeä :)